Cider sense tingling: Panimo HIMA x 2

Jotkut blogin lukijat saattavat muistaakin, että nykyään kovin ahkerana kotipanimona tunnettu HIMA aloitti uransa siiderillä. Reilu vuosi takaperin nautittu debyyttijuoma paljasti, että osaamista selvästi löytyy sillä rintamalla, ja taisin rankata sen parhaiden kotimaisten siiderien joukkoon samoin tein. Odotukset näitä uutuussiidereitä kohtaan olivat siis korkealla. Topi, 5,5% Omenainen tuoksu, kevyttä sitrusta ja imelähkö sivumaku, likööri kenties? Maku... Continue Reading →

Level Eleven Pick-Up Pale Ale – paljon sun mutsis nostaa kuppia?

Käytkö usein täällä, ku näytät ihan juopolta? Sun vanhemmat on varmaan panimoita, ku sä oot tommonen APA. Jos sä olisit pullollinen Coronaa, ni saisinko tunkee mun sitruunan suhun? En tarvii enää rahaa, ku sä oot mun hillo. If you were a tropical fruit, you'd be a fine-apple. Onks sun nimi Marja, ku sä maistut ihan... Continue Reading →

Põhjala Bänger

Muistatteko vielä sen päivän, kun Põhjala oli uraauurtava panimo. SE panimo. Itsekään en oikein enää. Paljon on ehtinyt virtsaa virtamaan Tallinkin vessoissa ja Eestin ykkösnyrkin ote posliinista on alkanut lipsumaan pahasti. Parin viimeksi juodun oluen jälkeen tuntuu siltä, että tukka on jo kastunut siihen eritecocktailiin. Bänger on saatu aikoinaan myötämielisiltä voimilta, mutta jäänyt syystä tai toisesta... Continue Reading →

Tirran päiväkaljat: Brewski Rye Stick IPA

En ehtinyt toissapäiväisen Tirra-visiitin aikana testata Brewskin jo OlutExpossa mainioksi todettua Rye Stick IPAa. Eilen aamupäivästä piipahdin Loviisankadulla uudestaan tapaamassa Tujun miehistöä, joten päätin tehdä samalla ruistikusta asiaa aamuoluen muodossa. Greippinen ja ananaksinen tuoksu hämää juojaa alussa, sillä sitä voisi kuvitella Rye Stickin olevan silkkaa hedelmämehua. Maku samoilee alkuun samoilla trooppisilla poluilla, mutta sitten taivaalta iskee panimolle... Continue Reading →

Lahen Ajat: Kebabin makuisia unelmia – minä ja Aspendos

Juttu julkaistu alun perin Lahen Ajoissa Vuosi oli ehkä -98 tai -99, kuka näitä muistaa. Kesäinen viikonloppu Karirannassa oli alkanut kosteissa tunnelmissa tai sitten jo pikku hiljaa loppumassa, kuka näitäkään muistaa. Nälkä kurni kuitenkin vatsassa, kun huojuimme halvan alkoholin ja ilta-auringon huumaamina kohti keskustan rientoja housut polvissa roikkuen ja Lunizin I Got 5 on It ”slummiblästeristä”... Continue Reading →

Aamukahvit: Kanava X Kahiwa X Ant Farm Telakka

Kuten lokakuussa toivoin, niin Kanavan Panimon, Kahiwa-paahtimon sekä Ant Farm -kotiolutkollektiivin yhteistyön kahvimarja on nähnyt päivänvalon. Tai noh, päivän valottomuuden ehkä paremminkin. Telakka on tämän kolmikärkisen kollabo-oluen nimi ja ensimmäinen erä esittelee itsensä 4,5-prosenttisena stouttina. Protosta poiketen Telakkaan on käytetty bourbon-lajikkeesta kylmäuutettua kahvia. Vahvempi versio on myös tuloillaan, mutta palataan siihen sitten, kun valo löytää... Continue Reading →

Tirran päiväkaljat: Radbrew Total Blackout Porter

Lyhyen suvantovaiheen jälkeen taas useampi uutuus saatu Tirran hanoihin kiinni. Brewskin voittokulku jatkuu, sillä todella pidetty Pango IPA palasi ties monetta kertaa Loviisankadulle ja debyyttinsä tekevä Rye Stick IPA saa varmasti Lahesta uusia ystäviä. Tuloillaan on seuraavaksi mm. Tujua, Hiisiä ja CoolHeadia – hanoihin sekä kylmäkaappiin. Kannattaa siis pysyä kuulolla. Tänään tarkempaan syyniin joutuu Radbrew. Kaarinalaisten tuotoksia... Continue Reading →

Ant Farm: Lemon Ginger Tea & Möysän 7

Ant Farmilla podettiin taas saturday nite feveriä, kun kotiolutkollektiivi oli saanut valmiiksi kaksi uutta olutta. Niitä tuhoamaan paikalle oli saapunut kerhon perusnaamoja sekä muutama uusikin kasvo. Mukava iltapäiväsessio, jonka kruununa toki uutuusjuomat. Lemon Ginger Tea kaatui lasiin ensimmäisenä. Lahen kotiolutgurun, Kari Puttosen, käsiolevaa oleva juoma kellotti itsensä noin 5-prosenttiseksi. Mitään varsinaista tyyliä ei oltu lähdetty... Continue Reading →

WordPress.com.

Up ↑